Jouluinen seikkailu markettiviidakossa

Joulu on läheisyyden ja hyvän mielen juhlaksi melkoisen viheliäistä aikaa. Varsinkin jos on tarpeeksi sekaisin uhmatakseen väenpaljoutta ja poistuu kotoa aatonaattona Citymarkettiin. Ei herranjumala.

Jopa Rauman kokoisessa pikkukaupungissa voi muodostua uskomattoman mittaisia autoletkoja. Onneksi lähdin liikkeelle pyörällä, sillä parkkipaikan löytäminen olisi ollut samanveroinen homma, kuin etsiä hukattua pisaraa merestä. Tosin, pyörän kanssa sai pelätä henkensä edestä että milloin kulman takaa päälleni karauttaa joku joulustressistä seonnut kiireinen perheenäiti tai -isä.

Selvittyäni hengissä Citymarkettiin, edessä oli seuraava haaste: elossaselviäminen ostoksista, kun koko marketti muistutti lähinnä poikkeuksellisen ahdasta muurahaispesää. Mietin että miksi edes lähdin koko paikkaan? Ainiin, siksi että lähisalesta ei löytynyt sokeritonta glögiä, jota kolottava aspartaamihampaani ehdottomasti vaati. Ei muutakun etsimään siis.

Muistaakseni joulussa on kyse lähimmäisten huomioon ottamisesta tai jotain sinne päin. Siinä vaiheessa, kun viides ihminen törkkää minua ostoskärryllään pyytämättä anteeksi, ei tunnu yhtään siltä. Ostoskärrytkin ovat suhteellisen suuria, mikä olisi hyvä pitää mielessä. Ne ovat harvinaisen rasittavia ollessaan poikittain 1. hyllyn edessä, 2. keskellä käytävää, 3. roikkuessaan jonkun sellaisen henkilön perässä, joka ei tunnu ollenkaan hahmottavan sitä tosiasiaa, että kaupassa on muitakin. Jos joku on aikeissa käyttää aikaa mehupurkin valitsemiseen, niin ostoskärryt voisi parkkeerata johonkin muualle kuin suoraan hyllyn eteen. Tai ostoskärryn käyttäjä voisi näyttää HIEMAN vähemmän hapanta naamaa kun yritän vetää jotain älytöntä akrobatiasuoritusta että saisin napattua itselleni välistä haluamani glögipurkin. Varsinkin, kun käytin koko urheilullisuuskapasiteettini siihen, etten hipaisisikaan arvon rouvan ostoskärryä.

Ihmiset koohottavat pitkin ja poikin kauppaa, ja ihmisten kulkureiteistä voi päätellä, että mielessä on vain MINUN joulu, MINUN ostokseni, MINUN jouluruokani, minä, minä, minäminäminä. On tuosta touhusta toisinaan lähimmäisen huomioon ottaminen kaukana! Rynnistä toki eteeni ostoskärrysi kanssa. Itselläni on purkki glögiä käsissä. Ja tasaraha. Sinulla on sen sijaan kärryssäsi niin paljon ruokaa, että sillä ruokkisi puoli Nepalia. Kyllä minä voin odottaa, ei minulla ole kotona lapsikatrasta, eikä pätkän vertaa joulukiireitä. Mielestäni vaatii silti hivenen röyhkeyttä hypätä eteen kassajonossa, mutta ymmärrän että jouluostoksia tehdessä vallitsevat viidakon lait. Vaati kyllä aikamoista joulumieltä jonotella, varsinkin kun tuntui siltä että happi loppuu pian.

Sain kuitenkin vihdoin maksettua glögini, poljin kotiin ja pistin glögin lämpöiseksi. On muuten hyvää. Kauppaan en kyllä mene ennen kuin joulunpyhät, välipäiväalennusmyynnit ja ihan kaikki on ohi.

Hyvää joulua, toivottaa lämpöisen glögikupin ääreltä: Stefania. Pitäkää joulumieli mielessä kun poistutte kotoa!