Less is more

Jokaisella salilla on se yks tietty pelle, joka laittaa aina liikaa painoa tankoon omaan lihasvoimakapasiteettiinsa nähden. Tämä pelle olettaa, naiset jumaloivat sitä enemmän, mitä useampi kiekko löytyy haukkaritangosta. Liikeradat menevätkin sitten päin vittua, ja kehitystä ei tapahdu. Päin vastoin, jokaisen haukkareenin jälkeen tästä pellestä tuntuu, että liian suurten painojen kanssa räpiköinti on kerta kerralta hankalampaa. Salillakäynti alkaa lähinnä vituttaa, ja turhautuminen puretaan nettipalstoilla haukkuen käytettyä treeniohjelmaa paskaksi.

Kuvailin just itteni. Oon niellyt kiukkua salillakäynnin uudelleen aloitettuani, sillä kuustoistvuotiaana junnuna nostelin kovempia painoja komeammin kuin nyt. Samat painot ei vaan nouse vielä, vaikka oon käynyt hei jopa kolme (3) viikkoa salilla! Ou mai gaad, mun elämä meni pilalle, ku piti laittaa kymmenen kiloa vähemmän dippiin. Tai sitten ei.

Kaikissa muissa liikkeissä oon jo antanut periksi, mutta hauiskääntö tangon kanssa on semmoinen juttu, että siinä oon halunnut pysyä ehdottomasti niissä painoissa, joita nostelin joskus. Kunniakysymys, siis mähän EN voi antaa mun egon lyttääntyä "liian pienten" (itselle sopivien) painojen takia! Liian suuren painon takia oon näyttänyt lähinnä tankoa pyörittelevältä sirkusapinalta, ja voimaa olen hakenut vääntyillessäni mm. selästä ja jaloista. Kohdelihas on sitten möllöttänyt passiivisena niillä sijoillaan, eikä sarjojen jälkeen ole ollut mitään tuntumaa missään. Tänään sitten alistuin ja nöyrryin reilusti pienempiin painoihin ja hoplaa, sain tehtyä riittävän puhtaita toistoja loppuun asti ja jumalattoman poltteen haukkareihin. Ihan uus tunne, kiitos pelleilyjeni. Less is more, vai millai?

Tämän tarinan opetuksena olkoon, että tunne rajasi, jotta voit päästä rikkomaan niitä. Aloittelijoille, kuten mulle, tärkeintä on oikean tekniikan oppiminen, vaikka joutuisikin sitten hetken aikaa nostelemaan niitä possunpinkin värisiä kumipainoja. Treenaaminen on tällöin paitsi tehokkaampaa, niin myös mukavampaa, kun huomaa treenanneensa just sitä lihasta mitä pitää, eikä jotain persettä hauiskäännöissä tai epätoivolihasta leuanvedoissa. Ehkä mä vielä pääsen junnukuntooni nostelemaan isompia painoja, jos olen tarpeeksi kärsivällinen. Näillä mennään, treenailemisiin!

Joulukuussa 2011, kuvan teema on rapakunto.

Helmikuu 2013, ehkä olkapäissä on hiuksenhieno ero?

(Mun pitäis varmaan napsia kuvia lesepuuroista ja proteiinipatukoista, mut ei. Mä koristelen treeniaiheisen postauksen kuvilla, joissa erottuu litrakaupalla viinaa... Mut hei, juomat hengaa hyllyllä eikä mun maksassa, joten ironiatutkat helkkariin!)

Maanantaiväsymystä ja viisuvinguntaa

Maanantain habatreeni imi hiilarit elimistöstä oikein kunnolla, eikä palkkaribanaanikaan juuri pelastanut minua väsymysvitutukselta: auto toisensa perään yritti hypätä kolmion takaa mun päälle, oli kylmä, vaikka pakkasta on -1 astetta, lunta on liikaa ja ajokeli on paska. Kotona kärkyin forecaa, josko seuraavan kymmenen päivän aikana päästäisiin plussan puolelle, mutta tänäänkään ei tärpännyt. Niinkuin ei eilenkään, eikä edellispäivänä. Facebook ei toimi, täytyy siis tsekata uutissivujen kautta mitä maailmalla tapahtuu. Hesarin juutalaiset ovat rajoittaneet artikkelienluvun mukavaan viiteen kappaleeseen viikossa, ja tottakai ne ovat jo tässä vaiheessa maanantaita menneet. Viimeinen oljenkorsi on iltalehti, jossa törmäsin seuraavaan paskaan:

Tämä artikkeli tässänäin sai taas muistamaan, että aina löytyy joku joka tunkee käpyä perseeseen vielä lahjakkaammin kuin minä. Nykypäivänä, kun puolet musiikkikappaleista on jotain ähinää uuh jees fak mii beibi, jaksetaan vielä valittaa jostain naisten halventamisesta sun muusta. Elikkäs noiden raivostuneiden feministilehmien mielestä joku euroviisublondi ajaa meitä pari vuosisataa takaspäin nyrkin ja hellan väliin? Kannattais ehkä tsekata mielenterveys, jos joku viisurenkutus pelottaa noin paljon.

Mua niin ärsyttää tämä kohujuttujen väkinäinen kaiveleminen, että oksat pois. Semmoinenkin artikkeli oli muistaakseni taannoin, jossa joku elämäänsä kyllästynyt tasa-arvopelle valitti siitä että koulukirja sisälsi liikaa maskuliineja. Hei tasa-arvotaistelijat, menkää Lähi-Itään tai Afrikkaan valittamaan tommoisista jutuista, voi olla että vastaanotto olisi hiukan värikkäämpää kuin jonkun raumalaisen päänaukojan blogiteksti! Viimeks ku tsekkasin, niin meilläpäin tää tasa-arvokysymys on ihan mukavalla tolalla, ja vaikkei olisikaan, niin ei ne ongelmat ainakaan sillä ratkea että ulistaan jostain tyhjänpäiväisestä paskasta. Edes mulla ei ole niin paljon aikaa, että viitsisin nostattaa "kohua" jostain tällaisesta.

Sitä paitsi, yleensä, elikkäs lähes aina musiikkikappaleiden sanoituksilla ei ole yhtään mitään merkitystä. Laitetaan vaan ekat mieleentulevat sanat pötköön ja lauletaan että jee jee ai vill do anything for jyyy uu jee märi mee beibe. Sori nyt feministit, mutta mä en nää tässä mitään tulevaa vallankumousta, että ottakaapa ihan chillisti vaan.

Sätkäbieber

Mä olen kyllästynyt näihin otsikoihin Justin Bieberin kannabis "sekoiluista". Siis ei saatana, tuolla rapakon takana on muutenkin mestoja joissa pilven polttaminen on ihan lainkin puolesta okei, ja sitten puol maailmaa viiltelee kun teinijätkä polttaa marihuanasätkää.

Mä ottaisin Justinina ainakin aika raskaasti sen, jos teinit postailisi puukolla avattuja ranteitaan pitkin nettiä ja se olisi "mun vika". Varmaan joudutaan kohta puimaan jotain oikeudenkäyntejä, kun joku vanhempi nostaa mellakan siitä kuinka hänen 12 -vuotias tyttärensä rapsuttelee nahkaansa kuunnellessaan Boyfriendiä. Ja kaikki tämä pelleily sen takia että Justin polttaa jotain vaaratonta kukkaa? Taino, pakkohan se on laittaa vaarallisuuskategoriassa pari pykälää ylemmäs, sillä kannabiksen sivuvaikutus näyttää olevan se, että jengi sekoaa ihan totaalisesti jonkun toisen polttelusta.

Hei olisko meillä muutakin tekemistä, kuin miettiä, mitä joku teinitähti vetää keuhkoihinsa filtterin läpi? No ei vissiin ole, kun minäkin tätä tässä vatvon. Mutta oikeasti vituttaa, että Biiberiä ei voida jättää rauhaan, vaikka suunnilleen joka toinen pössyttelee tälläkin hetkellä himassa eivätkä haittaa ketään. Ihan sama vaikka koko Afrikka olisi tulessa, ku hei, Justinin polttaa marihuanaa, siis KANNABIS HUUUMETTA, ei apua, mikä rikollinen! Siinä on sitä ongelmaa meille kaikille.

Antakaa oikeasti jätkän pössytellä jos siltä tuntuu, se nyt muutenkin tuntuu olevan sääntö eikä poikkeus että supertähden elämä vaatii vähän kaljaa kovempia substansseja. Että jos Justin tarttee indicasätkänsä kehittääkseen hittibiisin niin: ihan sama. Kaikki sympatiat Justinille vaikken häntä fanitakkaan, toivottavasti tämä pelleily loppuu mahdollisimman pian.

Mä voisinkin mennä viiltelemään sen puolesta, että JB saisi pajautella rauhassa. Mitään kuvamateriaalia en kyllä kuiteskaan ajatellut postata.