Food missionaries

Mä olen niin helposti ruokapyhiinvaeltajien vietävissä, että mun on pakko hiukan avata suutani hämmennyksestä:

Välillä musta tuntuu että jotkut ovat ottaneet ruoan uskonnokseen. En nyt tarkoita mitään fitnessguruja tai syömishäiriöisiä, jotka näkevät vaivaa syömisestä hullun lailla. Puhun niistä, jotka uskovat että vain heidän noudattamansa ruokavalio on oikea, loput syöstään harhaoppisten ruokahelvettiin, tai vaihtoehtoisesti sairaalaan diabeteksen ja viidentoista muun elintasosairauden kanssa. Niistä, jotka tekevät ristiretkiä ruokapöydästä toiseen vieden ruokahalun vahvimmiltakin.

Osa uskoo että liha on äärimmäisen epäterveellistä. Osa pitää kasvissyöjiä tuhoon tuomittuina. Osa lukee risti kourassa salaliittoteorioita maidontuottajien taholta. Jos tähän nyt vielä yhdistetään karppaajien usko viljatuotteiden haitallisuudesta niin MITÄ SAATANAA JÄÄ JÄLJELLE? Käpyjä ja havunneulasia??? Vissiin pitää alkaa elää vedellä ja pyhällä hengellä, mutta voi paska, oon ateisti. Oljenkorret loppuivat.


Siis sen mää nyt vielä ymmärrän jos joku boikotoi lisäaineita ja jotain vakuumipakattuja paskoja. Mut ite menen aika veikeeksi, kun joku vannottaa että hedelmät saavat fruktoosin takia aikaan diabetesta. Jep, siis hedelmät ovat täten epäterveellisiä. Boom, maksani räjähtää mokomasta sokerin yliannostuksesta. Kiva. Vannon, että mikäli saan diabeteksen n. 2-5 hedelmän päivittäittäisestä annoksestani, lupaudun jakamaan hedelmänvastaisia propagandalappusia koko loppuelämäni. Mut todennäkösemmin mä saan syövän niiden lentolehtisten musteesta ku jostain vitun sitruunasta.

Parasta on toki jo aikaisemmin mainitsemani maitopropaganda. Mä rakastan maitoa. Mutta saan siitä lehmän estrogeeniä. Oh shit. Maidon kalsiummäärä on kuulemma huijausta, osa Valion saatanallista suunnitelmaa tarkoituksena tuhota elimistöni päivittäisen maitoannokseni voitolla. Pojat, meitä on kusetettu. Juoskaa henkenne edestä. Suuremmat tahot hallitsevat meitä tietämättämme, ja heidän kätyrinsä vaanivat meitä jääkaapeissa ja Prisman hyllyillä. Mutta onneksi joukossamme on näitä valaistuneita, jotka pilaavat rauhallisen lounastuokion saarnaamalla näkymättömästä maitomafiasta.

Hauskinta on se, jos kyseisen ruokasalaliiton/minkä vaan edellämainitun fasismia muistuttavan pakkomielteen tuputtaja on joku täysin tavallinen tallaaja, joka vetää viikonloppukännit, polttaa tupakkaa ja vetää e-pillereitä. (Ja joo, nyt joku pillereiden kannattaja käyttäjä vetää semmoiset herneet nenään, että niistämällä hän ruokkisi puoli Ugandaa. (niin siis mikäli herneet tulkitaan tarpeeksi terveelliseksi ravinnoksi)) Pillerit on periaatteessa ihan okei jos niitä tarvitsee, mutta hei, jos sä vedät synteettistä hormonia lättyys niin annappa mun kipata kurkustani alas lehmän hormoneja. Deal?

Tää saattaa tulla yllätyksenä Marjatat, mut jos ihmiselimistö kuolee yhden omenan jälkeen, meidän lajimme olemassaoloaika olis jääny aika lyhyeks. Mutta silti sitä miettii lounaalla että kuolenko lihakastikkeeseeni vai näkkäriin... Taidan pitäytyä omnivorilinjalla toistaiseksi, niin tuhoan itseni tasaisesti vähän joka aterialla.

LINKKI LIITTYY

"Kaikki miehet ovat sikoja, kaikki naiset huoria".

Mun mielestä on jotenkin koomista, että kun Maliisa-Matleena hullaantuu maailman mulkuimpaan pilluhaukkaan ja särkee sydämensä, kaikki miehet ovat yhtäkkiä sikoja, sovinisteja ja ties mitä. Kun yks tekee jotain, automaattisesti niin tekevät kaikki muutkin miehet. "Reiska 21 v. teki oharit, kaikki miehet on perseestä ja muutun lesboks." No huhhuh. 

Ekakskin, naisista löytyy samanlaisia pellejä, joten seksuaalisen suuntautumisen vaihtaminen on sama kuin koittaisi sammuttaa palavia vaatteita hyppäämällä bensamereen. Jos ainoastaan huudien pahimmat sättääjät kiinnostaa, niin ei kannata elätellä toiveita että "kyllä mä saan sen muuttumaan jos rakastan tarpeeks". No joo, voi siinä niinkin onnellisesti käydä. Mutta mikäli ei, niin koko kyseisen sukupuolen mustamaalaaminen kusipäälaumaksi ei vissiin auta asiaa. 

Kamalinta kuultavaa on se, kun kanalauma haukkuu kilpaa jotain jätkää, joka ei vaikkapa elämäntilanteen muututtua halua jatkaa seurustelusuhdetta. Mutteivät miehetkään tässä suhteessa ole yhtään sen parempia: Jättävää osapuolta on vissiin oikeus pitää jotenkin syyllisenä rankkaan eroon, vaikkei se välttämättä olisi helppoa jättäjällekään. Sitte itketään netissä että yhyy, muija/poiccis jätti, vittu mikä mulkku. "Kaikki miehet ovat sikoja, kaikki naiset huoria." Joillekin tekis hyvää kattoa peiliin ja miettiä, oisko mahdollisesti itse mokannut jossain suhteessa, ettei aina tartte kipata syytä toisten harteille.

Peiliin katsomisen lisäksi voi miettiä omaa asennettaan. Jos oikeasti katkeroituu siitä että tyttö-/poikaystävä lähtee toisen matkaan, kehottaisin menemään kotiin ja grow some balls. Otappa koko juttu opettavana kokemuksena ja koita ymmärtää ettei välttämättä ekalla yrittämällä saa sitä henkilöä, joka haluaa jakaa elämän kanssasi. Ja jos menee Onnelaan etsimään unelmiensa prinssiä, niin ei oikeastaan kannata pettyä jos aamulla yöpöydältä löytyykin vain lappu "kiitti oli kivaa".

Pahinta tässä on se, että suurimpia rutisijoita ovat aikuiset ihmiset, jotka syystä tai toisesta ovat saaneet vähemmän kokemusta ihmissuhdeviidakossa rämpimisestä. "Oon kakskytviis ja neitsyt, mukava mies. Miksi naiset haluavat ennemmin niitä pettäviä kovismakeja kuin tällaisen komean ja sivistyneen miehen? Saatanan huorat." No oiskohan sillä jotain tekemistä asian kanssa, että asenteesi on yksinkertaisesti läpipaska ja säälittävä? Jos nainen/mies on huora tai mulkku sen takia ettet just SÄ kelpaa, niin aika surkeesti menee. Muutenkin aika oksettavaa, kun moni ei halua edes ystäviä vain sen takia ettei pääse housuihin saakka. Joo se on vissiin sit ihan okei että mahdolliset loistofrendit torjutaan jo kättelyssä!

Aika surullista että jotkut näkevät ihmissuhteet vaan tuommoisena hirvittävänä pelinä. Onneksi ääripäissä on vähän porukkaa, mutta välissä olevatkin vois välillä vähän funtsia.

2013

Alkusanat:

Heippa ja hyvää uutta vuotta! Olen tämmöinen lööbailija Suomen West Coastilta, Rauman megalopolin huudeilta. Ikää tulee mittariin muutaman päivän kuluttua huikeat 20 vee, elikkä olen tuota jonnevuosimallia yhdeksänkolme. Muita attribuutteja meikäläisessä ovat mm. kaksikielisyys, ärhäkkyys, jatkuva naureskelu ja taipumus maailman kamalimpaan kielenkäyttöön. Koitan kuitenkin olla tällä kertaa kiltisti kirjoittaessani ja jättää turhat ärräpäät tositilanteisiin. (Elikkäs sellaisiin hetkiin, kuten hajonneen pyörän korjaamiseen todella kaukana kotoa, kännykän akku tyhjänä ja jäätävässä kaatosateessa.)

Diggailen kaikenmoisista jutskista, mm. elukoista, treenailusta, luontohommeleista, musiikista, tanssimisesta, festareista ja sen sellaisesta. Olen visuaalisesti täysin lahjaton, joten meitsiltä ei kannata odotella mitään huikeita muoti/kauneusvinkkejä, sillä semmoiset ei ole ihan mun juttu. Elikkäs jätän suosiolla pois fantsut päivän asu -systeemit, ja annan oikeasti tyylitajuisten ihmisten hoitaa sen homman kotiin. En osaa myöskään valokuvata, vaikka kaapin perällä pölyttyykin järkkäri (jonka ainut funktio tuntuu olevan se, kun mutsi ottaa meidän kissasta kuvia), ja kuvaamisen sijaan tykkään enemmän kirjoittaa!

Aloin raapustella blogitekstejä ensimmäistä kertaa viitisen vuotta sitten, sittemmin poistaen tekstejä lähes samaa tahtia kuin kirjoitin. Piste ja papukaijamerkki sille, jos joku joskus muistaa mut vanhojen tekstieni perusteella! Vanha suola alkoi janottaa, ja tarkoitukseni olisi löytää taas kirjoittamisen ilo ja taito. Pää pursuaakin jo ideoita ja aiheita jotka odottavat tekstiksi muuttumista. Elikkäs startataan tää homma pitemmittä puheitta, kirjoittelemisiin!

Regards: Effy <3