maanantai 24. helmikuuta 2014

Jos metsään haluat mennä nyt, niin varaudu Jeesukseen.

Edellinen blogitekstini kannusti ja kannustaa edelleen harrastamaan ulkoilmaa. Seisoakseni sanojeni takana, lähdin lopulta kävelylle. Lenkki oli mainio, ulkona oli helmikuuksi lämmin, tuuli puhalsi, lehdet lentelivät ja sitä rataa. Musiikki ylläpiti hyvää tunnelmaani.

Tuo tunnelma katkesi hetkeksi metsäpolun loppupäässä, kun jokin vanha mies huudahti jotakin. Pysähdyin kuuntelemaan mitä asiaa hänellä oli. Mies alkoi selittää jotakin mihin en heti osannut varautua. Hän aloitti juttelemalla metsälenkkien terveellisyydestä, ja kuinka sitä kannattaakin kävellä ja sitä rataa. Olin tietty samaa mieltä. Mutta sitten alkoikin pitkä monologi Jeesuksesta, raamatun opeista ja luterilaisuudesta. En olisi ihan heti odottanut omalta kävelylenkiltäni pientä elämänkertaa yhdistettynä jumalaan ja lainauksiin raamatusta.

Voin vain veikkailla kuulemani perusteella mitä kyseiselle miehelle oli tapahtunut. Monologin päätteeksi olin niin hämilläni, etten saanut sanotuksi juuri mitään. Ukko jatkoikin siitä sitten matkaansa, ja pääsin pois tilanteesta.

Että sen pituinen se metsälenkki.

Somekoirat, tablettikissat

En edes yritä tehdä tästä postauksesta hauskaa, viihdyttävää tai edes hieman hymyilyttävää, koska nyt ollaan siinä kohdassa että mua ei naurata. Ei sitten pätkääkään.

Älypuhelimet sun muut ovat ihan kiva keksintö, ja viestinnän helpottumisen takia pidän niitä suht. asiallisena keksintönä. Kuitenkin sivuhaitat (mm. älytön someriippuvuus) alkavat olla mielestäni sosiaalisia ongelmia. Ei tee hyvää kellekään olla jatkuvasti sormet jonkin laitteen näytöllä tai näppäimistöllä, samalla kun normaali kanssakäyminen vähenee (..ehkä) ja altistus median parhaimmille puolille, kuten varsin villeille kauneusihanteille lisääntyy. Voiko kukaan väittää etteikö tämä muutos olisi vähentänyt mukavia ajanviettotapoja, kuten vaikkapa ulkoilua? Tuskin.

Ja nyt Yle uutisoi tästä, lemmikeille suunnatuista tablettipeleistä. Koira tökkii tassuillaan tabletin näyttöä, kuinka somaa. Että onpas se meidän Rekku kanssa interaktiivinen tabletinkäyttäjä, osaa pelata jopa peliä tavalla, jonka ihminen on suunnitellut! Pitäisikö minunkin hankkia iPad kissani iloksi? Voitaisiin sitten pelata kilpaa facebookpelejä, minä tietokoneella, kissa tabletillaan vieressäni. Vertailisimme instagram-seuraajiemme määrää (todnäk häviäisin..) ja tykkäilisimme toistemme kuvista. Voisin sitten laittaa viestiä kissani whatsappiin että tuleppa jo sisään, ruokasi odottaa kupissa. Se nyt vielä puuttuisi että Cindy-kissani kivettyisi jonkun tabletin ääreen! Eikö se nyt jo riitä, että jopa toisten ihmisten seurassa sitä jumittuu tuijottamaan älypuhelimen näyttöä?

En oikeastaan pelkää, että koirat jäisivät tassuttelemaan tabletin päälle normaalien leikkien sijaan. Kuvittelen lähinnä mielessäni tilanteita, jossa perheen rakas kultainennoutaja alkaa pureskella kallista tablettia muusiksi hampaidensa välissä. Koira saattaa sitten saada satikutia että perkele, ei sitä noin pelata, eläimen ollessa onnellisen tietämätön siitä, että teki itselleen lähinnä palveluksen. Pelkään kuitenkin että joku ääliö alkaa oikeasti kuvitella, että joku tablettipeli alkaa käydä koiralle sopivasta virikkeestä sen sijaan, että se vietäisiin esimerkiksi ULOS. Keskustan kerrostaloyksilöihin sullotaan yhä useampi koira, sillä "kyllähän se tuossa iPadin äärellä pärjää, ei tule tylsää."

Uutisessa mainitaan kylläkin heti ingressissä, että "peleillä ei kuitenkaan pidä korvata perinteisiä leikkejä." Itse kyllä veikkaan, että joku valmiiksi applikaatioriippuvainen saattaa unohtaa moisen kehotuksen aika äkkiä, ja tällaisen henkilön koira jää neljän seinän sisään tutkimaan tablettiaan kun ei muutakaan keksi. Jos tällainen mahdollisuus annetaan, se hyvin todennäköisesti myös toteutuu. Aina löytyy joku urpo tekemään asiat juuri niinkuin ei pitäisi.

Haluaisin tietää kenellä on varaa kehitellä näitä yhä ääliömäisempiä keksintöjä. Olen aika vakuuttunut että koira/kissa/fretti/marsutablettien sijaan kannattaisi ennemmin kehittää jotakin, joka saa omistajat nostamaan perseensä tuolista, ja raahaamaan koiransa pihalle noutamaan keppejä. Eikä se varmaan tekisi pahaa muutenkaan lähteä vaikka kävelylle, oli sitten lemmikkiä tai ei!

Taidan olla paljon puhumani happihyppelyn tarpeessa, sen verran alkoi pänniä taas tämä maailman meno. En kyllä lupaa olla näpyttelemättä kännykkääni kävelyni aikana (spotifyriippuvainen luuseri kun olen, minkä lisäksi pistin eilen kuvan kävelylenkistäni instagramiin!!!1). Sen sijaan lupaan, että kissani ainut kosketus mediaan tulee olemaan sitä, kun se rojahtaa lämpimän läppärin päälle nukkumaan.

Jotenka adios amigos, muistakaa nauttia liian varhain alkaneesta keväästä ja ulkoilkaa!

Cindyn mielestä olisi aika lopettaa dataaminen ja silitellä häntä.