Vinkit blondaukseen

Tässä postauksessa ajattelin kertoa parhaimmat vinkkini hiusten blondaukseen. Sain aikoinaan luonnollisista tummanruskeista hiuksistani valkoiset kuin jääkarhun perse, joten näillä vinkeillä sinäkin onnistut! Miksi tuhlata monta satasta kampaamoihin, kun kärventyneen bleachblondin voi saavuttaa halvemmin kotikonsteilla! Noudata vain seuraavia ohjeita, niin pääset tavoitteeseesi:

Vinkki 1: valitse tujuin peroksiidiväri mitä marketista löydät. Lataa sitä päähäsi reippain annoksin. Jos lopputulos on samanvärinen kuin pääsiäisen pöytäliinat, niin ei muuta kuin uudestaan värjäämään vaan. Kyllä se oma väri sieltä vielä katoaa!

Vinkki 2: vaikutusaika? Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että vaikutusajan on oltava ainakin puolet pitempi kuin mitä pakkauksessa ohjeistetaan. Tällä takaat sen, että väri porautuu aivoihisi asti, ja alat ajatellakin kuin blondi.

Vinkki 3: kun hiussuomujen välistä on rutistettu viimeisetkin pigmentit, kannattaa käyttää hopeashampoota. Mitä sinisempää, sen parempi. Iloinen tipunkeltaisuus on historiaa, etenkin jos unohdat värin liian pitkäksi aikaa päähän. Violetit vivahteet valkoharmaassa kuontalossa ovat ihan kivat, etenkin kun tyvestä pukkaa omaa väriä/edellistä, värjättyä tyvikasvua!

Vinkki 4: Jos tämä monivärinen vappuviuhkalook ei vielä riitä, kannattaa koittaa väsätä mitä merkillisintä skenelookkia laittamalla mitä kummallisempia värejä ja kuvioita päähän. Punainen on paras valinta: sitä saa hädin tuskin pois, vaikka ajaisi pään kaljuksi ruohonleikkurilla.

Vinkki 5: Mikäli hiuksia on vielä päässä, kannattaa värjätä hius aina koko pituudelta. Myöskään värjäysvälin kanssa ei kannata nuukailla. Lopputulos on upea, kampaus nimeltä "aavikkopuska" on ja pysyy aamusta iltaan: ei tarvita edes muotoilutuotteita! Silkkaa säästöä!

Nyt vielä omakohtainen kertomus vinkkien toimivuudesta:

"Halvemmaksi olisi tullut odottaa eläkeikää. Kaksi vuotta sitten hiukseni piti ensin suoristaa ennen kuin ne sai harjattua, hiukset huokuivat kuolemaa, ja kiilto on palannut vasta tummaksi värjäämisen ja monenkymmenen sentin leikkaamisen jälkeen. Ei enää ikinä tuollaista p*skaa! Omakohtainen vinkkini on, että jos omat hiuksesi ovat tummat, älä ryhdy tähän leikkiin. Älä missään nimessä. Älä siis harkitsekkaan. Itselleni ei edes sopinut tuo räjähtäneen kanarialinnun väri, että terve.

Muutenkin, kuka vittu haluaa valkoiset hiukset? "

Nimimerkki Effy

Meitsi kanarialintuna. Huomaa huolellinen värjäys korvan takana

Huhhuh. Hiukseni olivat about. terminaalivaiheessa, mutta nykyisin ne ovat ihan siedettävässä kunnossa ja paranevat jatkuvasti. Toivon vain etten enää ikinä keksi tehdä hiuksilleni mitään noin typerää, kuin mitä edellinen kuvasarja paljastaa. Ei enää koskaan hyppyritukkaa tai blondeja, se on saletti! 

Vaarallisia tuolileikkejä

Mulla on musta vyö itsensä telomisessa. Suunnilleen joka päivä tulee kalautettua jokin ruumiinosa sellaiseen objektiin, joka tuottaa mahdollisimman suurta kipua. Oon käynyt auton alla, juopon pyörän alla, kaatuillut kuin pissis talvisena lauantaiyönä, saanut selänojentajasta päähäni ja kerännyt kokoelman erilaisia mustelmia treeneissä. Oon lentänyt pyörän selästä voltin suoraan päälleni, lentänyt rappuset alas päin betoniseinää, ja kakarana nousin seisomaan lasipöydän alla rikkoen sen tuhannen päreiksi. Mikään paikka ei ole kuitenkaan koskaan mennyt virallisesti rikki: olen välttynyt niin kepeiltä, murtumilta kuin kaikenmaailman nyrjähdyksiltäkin, vaikka kaiken järjen mukaan voisin olla yhtä hyvin rullatuolissa. Paria tikkausta lukuunottamatta olen siis säästynyt pahemmalta.

Mutta sitten tänään tein jotain radikaalia ja vaarallista. Niin vaarallista että selkäni meni kramppiin. Istuin tuolille. Oisin ollut hyvä Duudsonien uusi jäsen, ellen olisi loukkaantunut kesken stuntin. Elämä valui filminauhana edessäni kun laskin perseeni tuolle puiselle kalusteelle ja nousin ylös. Nyt tuntuu siltä, kuin joku olisi hakannut lihanuijalla häntäluuni jauhoksi, tai vaihtoehtoisesti siltä, kuin olisin lentänyt kaksisataa kertaa perseelleni jäisellä tiellä. Siis nyt ihan oikeasti kroppa, mitä helvettiä? Selviän varmaan katujyränkin alta vahingoitta, mutta TUOLILTA NOUSEMINEN lyö koko selän lukkoon. Ja mä kerkesin luulemaan että oon kuolematon...

Jääräpäisenä torvelona en antanut selän häiritä sen enempää. I had a mission, suuntasin salille. Itse asiassa esimerkiksi soutulaitteessa veivaaminen oli täysin kivuton operaatio, suurimmat tuskat tuottavatkin kävely ja paikallaan seisominen. Liikunta helpotti jonkin verran kipua, kunnes se palasi takaisin kahta kovempana. Kuumottelin sitä ennen toki hetken, että menikö joku nikama paikoiltaan, mutta päättelin että kipu on lihaksessa, sillä selän taivuttaminen joka suuntaan ei tuottanut kipua. Vaikka järki sanoisi että himmaa nyt, helvetin hullu, niin oli pakko mennä vielä uimaan. Vesi parantaa kaiken ja sitä rataa, eikä altaasta noustuani tarvinnut sen kummemmin irvistellä kivusta, kun astelin päättäväisin askelin jaloissa pyörivien uimakoululaislegioonan läpi. Huomiseksi odotan kyllä ihmettä, sillä torstai on harkkaviikon kohokohta, joka uhkaa nyt vesittyä. Ei kiinnostaisi jäädä sängynpohjalle makaamaan tai dataamaan.

MUTTA HEI VOI SIELTÄ SÄNGYNPOHJALTAKIN TEHDÄ JOTAIN JÄRKEVÄÄ! Nimittäin Tahdon 2013 -aloitteen allekirjoittaminen on ihan fiksu tapa käyttää pari minuuttia. Elikäs kliketi klik ja allekirjoittamaan, jotta saataisiin vihdoin vähän sateenkaaren värejä avioitumisoikeuksiin. Samalla tällekin postaukselle tuli edes jonkinnäköinen pointti selkänurinan lisäksi.

"YTL pilasi elämäni"

YO K2012

Nyt saavat sitten ytl:än muumiot hiukan lisää luettavaa, kun Stefania "välivuosi" Jaakkola tässä koittaa korottaa äikkäänsä. Mitään pilkkusääntöjä en ole vieläkään oppinut, vähän sinnepäin menee. Valitsin aiheen, josta kirjoitti takuulla miljoona muutakin idioottia, mutta kokeesta jäi silti ihan hyvä maku suuhun. Ja jos meni penkin alle, niin syytän sitä edessäni istunutta tyttöä jolla vilkkui stringit läpikuultavien kollaripantsujen läpi. Hei, heteroakin tyttöä häiritsisi!

Oon tullut kyllä siihen tulokseen, että ylioppilaskokeista on tehdään aina liian suuri haloo. Viimeksi, eli ennen tekstitaidon koetta porukka oikeasti ITKI. Kun itellä on toi lakki jo plakkarissa ja ihan jepat paperit, niin ei paljoa stressannut. Lähinnä hämmensi nuo hyperventiloivat kanssakokelaat. Vaikka tottakai täytyy tehdä parhaansa joka kokeessa, niin kuitenkin täytyy muistaa, ettei maailma lopu yhteen yo-kokeeseen. Tosin, itsestäkin on tuntunut joskus siltä että maailma kaatuu yhdeen magnaan vaikka piti tulla ällä, mutta tälleen välivuosilaisena olen tullut lopputulokseen, että pääsykokeet ovat se tärkeä juttu.

YTL on muutenkin läjä täysin huumorintajuttomia homekorvia ja ammattitason pilkunviilaajia. Siitä tulee lähinnä vittuilun maku suuhun, kun jokin numero (siis kirjain) on yhdestä pisteestä kiinni, ja nämä lautakunnan kävyt saavat sitten päättää että kenen esseestä napsastaisiinkaan kakskyt pistettä. Kelatkaas mikä duuni: palkkaa tulee siitä, kun joka kevät ja syksy täytyy lukea läpi läjäpäin paskaa, seassa gaussin käyrän mukainen määrä oikeasti hyviä vastauksia. Jos olisin ytl:än sensori, pistäisin varmaan ranttaliksi. Ja saisin potkut. Ja jotkut jäätävät mätkyt.

Traagisen tästä päivästä tekee se, että tänään olis ollut chest & biceps day, elikkäs tämän maanantain salitreeni siirtyy huomiselle. Ärsyttää tämmöinen häiriö, varsinkin kun viimeiset 2 viikkoa ovat menneet niin nappiin että voisin bilettää! Kuuden tunnin istuminen ei varsinaisesti kelpaa urheilusuorituksesta, vaikka tuskanhikeä tulikin vuodatettua about yhtä paljon kuin tunnin crosstrainersessiossa. Onneksi illalla on vielä treenit, mutta tämä luo silti varjoja kahden viikon täydellisyysputken päälle. Jos pyhän haukkaripäivän uhraaminen yo-kokeen tekemiselle menikin hukkaan, niin lähetän ylioppilastutkintolautakunnalle vanhat kunnon terveiseni: fuck you.

Pötkökädet ja skumppa = niistä on rapakuntoinen elämä tehty!

Suolahysteria

Treeni kulkee, päätä särkee. Janottaa ku krapula-aamuna ja huimaa. Salilla heitin kamppeeni lehtikasan viereen ja sieltä se otsikko taas hyppäsi: KYMMENEN VINKKIÄ SUOLAN VÄHENTÄMISEEN; NÄMÄ RUOAT SISÄLTÄVÄT PIILOSUOLAA! Taas joku Lidlin sipsejä mättävä journalisti on ollut vauhdissa. Alkoi ärsyttää. Mä tasan tarkkaan tiedän että miks mun pää on räjähtämäisillään, ja siinä ei auta säilykkeiden sun muiden piilosuolapommien välttely. Ei helvetissä, nyt jos koska on aika taas vetää naamaan baked beanssejä kananmunalla ja heittää vielä päälle puol kiloa salttia.

Aktiivisesti treenaavan pitäisi muistaa, että naistenlehtien paukuttama suolahysteria on liioittelua. Sydän ja verisuonet räjähtävät jos ylittää muutaman gramman saantisuosituksen. Tämän takia joskus ruokaillessa, pöydän toisella puolella joku saa kauhukohtauksen, kun lisään -ou mai gaad- suolaa safkaani. Siinä sitten kauhistellaan että eikä, millai sä voit, etkö ajattele yhtään terveyttäs? Joo siis eikä, etkö sä aatellut että voisit pitää lättysi kiinni?

Yleensä toitotetaan liiallisen suolankäytön haittavaikutuksia, valitettavan harvoin muistutetaan siitä, mitä seuraa jos sitä käyttää liian vähän. Ihan hauskoja oireita ne on: huimaa, janottaa, verenpaine on matala, silmissä sumenee kun nousee nopeasti ylös, päätä särkee. Kaikki oireet googlettamalla saattais löytää ties mitä syöpiä, vaikka probleema on siinä, että eräs välttämätön ravinnon osanen on mustamaalattu tehokkaasti tappavaksi myrkyksi. Onneksi ko. oireet saa suht. nopeasti pois pikkusella lisäsuolalla. Jos ei vedä ihan täyttä paskaa naamaansa joka helvetin päivä plus urheilee, niin lisäsuola on välttämätöntä. Itse tungen sitä hiukan jopa heran sekaan palautusjuomaan, (ei se maku erotu, älkää yökkäilkö) sillä treenin aikana jokainen hikirauhaseni on kuin niagaran putous.

Klikkaa suuremmaksi! Tästä voit arvioida syötkö suolattomasti vai ylisuolaista paskaa.

Suolanpuutoksen huomaa helposti vaikkapa kesällä, kun hikoilee paljon kuumassa ja ruoka maistuu suolattomalta. Harjaantuneimmat huomaa aika äkkiä että jaahas, aika lisätä vähän salzia safkan sekaan. Supersuolattoman terveysdieetin juuri aloittaneet saattavat taas ihmetellä että helvetti, mikä on kun tekee kokoajan mieli sipsejä ja suolapähkinöitä? Siihen se dieetti sitten kaatuukin, vaikka vähemmillä (olemattomilla) kaloreilla oltaisiin päästy, jos siihen kasviskeittoon oltaisiin uskallettu laittaa edes se hyppysellinen jozoa.

Kuvasta huomaa hyvin, että perusjozo on luonnottoman valkoista.

Tai sitten voi käyttää jotain muuta kuin edellä mainittua Jozoa. Suolassakin on valinnanvaraa. Voi vetää joko äärimmäisen puhdistettua luonnottoman valkoista paskaa ruokasuolaa, tai sitten puhdistamatonta merisuolaa tai ruususuolaa. Etuina jälkimmäisissä ovat mineraalit, jotka auttavat pitämään veren koostumuksen hyvänä. Ei ainakaan kramppaa niin vitusti kovan urheilusuorituksen jälkeen kesäkuumalla, eikä päänsärkykään vaivaa. Auttaa kuulemma myös tehokkaasti krapulaan. Ja pitää huolta että verisuonissa on nestettä, eikä vain jotain tummaa tahnaa, mihin ei piikittäisi kovinkaan nisti. (Hyisssss)

Suola on elämän suola.