Diagnosoin itselleni writersblockin, taudin joka selittäisi sen miksi viimeisin postaukseni on viime vuoden helmikuulta. Nyt kun tauti on todettu, on aika löytää syyt
1. Mä en kirjoita. Hyvän tekstin kirjoittaminen kylmiltään kuukausien (krhm, vuoden) tauon jälkeen on täysin sama asia kuin salilla käyminen kerran kolmessa kuukaudessa. Sitä vaan on eikä oikein tiedä mitä tekisi, vähän koittaa huitoa sinnepäin muttei mene ollenkaan niin hyvin kuin haluaisi. Joka paikkaan sattuu ja vituttaa. On öbaut yhtä kivuliasta oikolukea hampaat irvessä väännettyä tekstiään, kuin oikoa koipiaan sen yhden harvan salitreenin jälkeen. Mut siis mähän haluan olla vain hyvä ja kelvata itselleni - tekemättä mitään.
2. Mä en lue. Apina oppii kun se matkii, ketäs mä voisin apinoida? Ylimalkaisia iltaroskan uutisia? Kavereiden feisbuuktiloja? Öö? En omista tällä hetkellä edes kirjastokorttia nykyisen kotikaupunkini kirjastoon, joten on melko oletettavaa etten lue. Oon kyllä pitkään jo tiennyt että elämästäni puuttuu jotain todella keskeistä ja se on kirjat. Hyvät kirjat. Härregyyd, mä oon sivistymätön.
3. Mun soluasuntoni seinät ovat vaan ihan liian harmaat siihen että mun päähän ilmestyisi ainuttakaan lennokasta ajatusta. Totuus.
Onhan noita muitakin tekijöitä mutta siinäpä nyt suurimmat ongelmat. Ennen täydellistä aivokuolemaa, aion patistaa itseni parempiin elämäntapoihin. Tuskin räjäytän tätä blogia mihinkään, sillä väkisin en lähde vääntämään yhtään mitään. Nyt alan oikolukea, hävettää jo valmiiksi ku tiiän että kaikki kuulosti paremmalta mun päässä.
PS: jos eksyit lukemaan tämän, ehdota kirjaa joka oli mielestäsi hyvä. Kiitän! <3
