Hyvää huomenta tänne bloggerin kuolleeseen maailmaan. Ajattelin tulla tänne läyhäämään, vaikka koko sivusto tuntuu vajonneen menneeseen aikaan ja uudet postaukset feedissä herättää lähinnä säälittäviä tunteita. (Varsinkin kun päällimmäisenä oli omaperäisistä otsikoista omaperäisin: "kysymyspostaus - vastaukset") Vieläkö joku tekee tätä?
Olen viime päivinä katsonut epäterveellisen monta jaksoa Californicationia, mikä muistutti, että minulla on ollut tämä kanava käytössä turhautumisen purkajana. Vaikken olekaan yhtä hauska tai edes kyyninen kuin Hank Moody, eikä syliini satele kuumia naisia vaan kaatuilevia juoppoja, koin jotain samaistumista ikuisuudelta tuntuvaan writers blockiin ja liialliseen päihteiden käyttöön. (Samaistuin myös entisen perään haikailuun, vaikka viimeiseksi katsomassani jaksossa äijä saikin mitä halusi, kun taas itse monesti ruikutan sellaisen perään jota ei ole edes olemassa.)
Perskännit auttaa siinä vaiheessa kun huomaa, ettei vitutusta poista enää oikein mikään. Ja nyt vitutuksella tarkoitetaan sitä päänseinäänhakkaamistasolla olevaa tilaa eikä mitään pientä kitinää kun pilttipurkki tippui käsistä hejoten tuhannen pirstaleiksi tai koira oksentaa matolle. Jos joku tarvitsee naukkua edellämainittuihin, suosittelen ottamaan yhteyttä ammattiauttajaan. Mutta elämän jokaisen osa-alueen suhaistessa päin helvettiä tekee oikeasti todella hyvää nauttia pari liikaa - kun seuraavana aamuna primäärivietit vievät vitutuksesta voiton, kun vesilasin hakeminen tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta. Myös muut kehoa ravisuttavat suoritukset kuten itkuinen maratoni tai vuorelle kiipeäminen tehoavat samalla tavalla, mutta kännit ovat varsin simppeli tapa edistää omaa prosessointiaan.
Vaikka päihteisiin hukuttautuminen ei ole loppupeleissä toimiva ratkaisu, kerta-annoksena kännääminen toimii. Alkoholi aiheuttaa masennusta, mutta krapulaitkujen puhdistavan vaikutuksen tuntee viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa että radalla olikin oikeastaan ihan kivaa, ja ulkona on saattanut huomata että maailmassa on muitakin ämmiä/äijiä kuin se yksi. Shokkihoidon jälkeen seuraava askel on ryhdistäytyminen, sisältäen edes pienen parannuksen elämäntavoissa ja uusia harrastuksia. Mitä vaikeampia ja kauempana omasta mukavuusalueesta, sitä parempi. Aloita vaikka kamppailulaji ja ota kunnolla turpaan, se jos mikä kasvattaa ihmistä. Siivoa lääväsi, sheivaa sinkkuviidakkosi ja mene pihalle.
Kun jatkuva perskännien ja ryhdistäytymisen kierre osoittautuu toimimattomaksi, ja tajuat edelleen haikailevasi mahdottoman perään, on aika katsoa peiliin. Kysy itseltäsi ääneen: mikä vittu sua vaivaa?
