Edellinen blogitekstini kannusti ja kannustaa edelleen harrastamaan ulkoilmaa. Seisoakseni sanojeni takana, lähdin lopulta kävelylle. Lenkki oli mainio, ulkona oli helmikuuksi lämmin, tuuli puhalsi, lehdet lentelivät ja sitä rataa. Musiikki ylläpiti hyvää tunnelmaani.
Tuo tunnelma katkesi hetkeksi metsäpolun loppupäässä, kun jokin vanha mies huudahti jotakin. Pysähdyin kuuntelemaan mitä asiaa hänellä oli. Mies alkoi selittää jotakin mihin en heti osannut varautua. Hän aloitti juttelemalla metsälenkkien terveellisyydestä, ja kuinka sitä kannattaakin kävellä ja sitä rataa. Olin tietty samaa mieltä. Mutta sitten alkoikin pitkä monologi Jeesuksesta, raamatun opeista ja luterilaisuudesta. En olisi ihan heti odottanut omalta kävelylenkiltäni pientä elämänkertaa yhdistettynä jumalaan ja lainauksiin raamatusta.
Voin vain veikkailla kuulemani perusteella mitä kyseiselle miehelle oli tapahtunut. Monologin päätteeksi olin niin hämilläni, etten saanut sanotuksi juuri mitään. Ukko jatkoikin siitä sitten matkaansa, ja pääsin pois tilanteesta.
Että sen pituinen se metsälenkki.
Ootko lesbo? Ei siin siis mitää pahaa oo. Voisit postata taas
VastaaPoista